OH7LZB ja OH7VM viettivät lauantain 7.4.2012 OH7RAA:n seurassa. Valtaosa ajasta meni toistinlogiikan koodin mahdollisen bugin metsästykseen (ei onnistunut) ja PIC-prosessorin ohjelmointilaitteen käytön yrittämiseen (onnistui pitkällisen taistelun lopuksi, kun prosessori lopulta osui oikeaan kantaan).
Buginmetsästys kohdistui 1750 Hz piipan ajoittaisen toimimattomuuden syyn metsästykseen, mutta kovin järkevää syytä ilmiölle ei vielä löytynyt. Avauspiippa lakkasi toimimasta joskus tammikuun aikana, ja korjaantui toistimen sammuttamisella ja uudelleen käynnistämisellä (nk. Vladimir Poveronoff-metodi). Vika ei ole toistaiseksi uusinut. Johdotimme piipantunnistimelta (FX003-piiri) piuhan etuseinän testinastaan, jotta ilmiön toistuessa voidaan testata itse FX003:n toiminta purkamatta toistinta palasiksi. Teimme myös pienen koodimuutoksen, joka saattaa ehkä auttaa, tai sitten ei.
Toistimen kohinasalpaa kiristettiin n. desibelin verran, jolloin ooverin jälkeinen kohahtava häntä lyheni mukavasti parilla sentillä. Kohinasalpa onkin päästänyt toistimelle sisään melko lukukelvottoman kohinaisia signaaleja.
Ooverin maksimipituutta pidennettiin 60 sekunnista 90 sekuntiin. Älköön tätä kuitenkaan otettako ooverin ohjellisena pituutena.
Toistin pysyy nyt lähettimen sammuttua “puoliksi sulkeutuneena” 5 sekunnin sijaan 15 sekuntia. Se aukeaa tänä aikana pelkällä kantoaallolla, eli uutta piippaa ei tarvitse antaa kuin vasta 15 sekunnin päästä toistimen lopetettua lähettämisen.